Minut, kuten monet muutkin yksinhuoltajat tullaan leimaamaan. Ainakin naispuoliset yksinhuoltajat. Miehistä en ole niin varma ;ehkä heitä pidetään jonkin sortin sankareina  äidin “hylättyä” lapsensa.
Äitihän siis AINA poikkeuksetta hylkää lapsensa ulkopuolisen silmissä, vaikka lapsi olisi äidiltä viety oikeusteitse tms.
Nämä leimaajat ovat yleensä naisia, jonkin sortin perheidyllissä asuvia katkeria naisia, joiden elämä pyörii miestä ja lapsia päivät palvellen. Lapsia saakin palvella, mutta että miestä pitäisi alkaa vielä hyysäämään sen jälkeen, kun hoidat omat mahdolliset työsi, kotityöt, teet ruoan pöytään, lähetät lapset aamulla kouluun ja kuskaat mahdollisesti vielä harrastuksiinkin ja kaikenmaailman kissanristiäisiin!
Ei ihme jos te naiset katkeroidutte meitä yksinhuoltajia kohtaan. Me saadaan sentään päättää kaikki asiamme ihan itse kysymättä keneltäkään mielipidettä tai lupaa tehdä jokin asia. Ja vielä pärjätäänkin osassamme hemmetin hyvin! Ilman sitä miestä.

Miehet eivät yleensä leimaa yksinhuoltajia, mutta kun tapaat kivan miehen jonka päässä saattaisi olla vielä muutama elävä aivosolu tallella, juoksee hän mitä luultavammin karkuun kuultuaan kyseisestä leimastasi. Niin valitettavaa kuin se onkin, tämä leima ei ole näkyvä, vaan joudut käymään joka ikinen kerta leimasi paljastuttua saman henkisen helvetin läpi.

Kyllä, vastasit juuri itse omaan kysymykseesi. Olemme näiden ihmisten mielestä jotenkin vähempi arvoisia kuin lapsettomat sinkut tai parisuhteessa elävät lapselliset ihmiset.

Mutta mitäs jos minä tästä nyt alkaisin seurustella? Ei, tilanne ei muutu ennen kuin asut saman katon alla tämän kaikkea hallitsevan alfauroksen kanssa.

Mikään yhteen muuttoon ryntääminenkään ei ole hyvä vaihtoehto, mitä ilmeisimmin eroatte jo seuraavaan kesään mennessä kun tätä uroota alkaa menojalka vipattamaan ja hän lähtee  metsästysretkelleen.
Hän ehkä mahdollisesti voi syksyllä anella sinua takaisin tajuttuaan, että koko kesä meni kännissä toilaillessa  muutama satunnainen yhdenyönhoito rikkaampana. Mahdollisesti tällä uroolla on siis vähintään klamydia; passita hänet siis sukupuolitautitesteihin ennekuin lupaat uutta mahdollisuutta. Puhtailla papereilla voit hänet ehkä pitkän henkisen kidutuksen jälkeen sänkyysikin päästää.

Myös vanhat ihmiset ovat kovia leimaamaan. Eihän nyt herttileeri lapsia voi edes tehdä avioliiton ulkopuolella ja sen ekan miehen kanssa eletään koko loppuelämä, että niin!

Ja eihän yksinhuoltajat voi pärjätä mitenkään yksin, ei ei ei ei ei! Tarvitsemme poikkeuksetta määräilevän miehen, joka päättää sinun vapaa-ajastasi(sinulla ei siis ole vapaa-aikaa) ja joka ikisestä kodin hankinnasta,  joka ilmeisimmin on uusi led- 3D teevee tai kotiteatteri tai uusi auto.
Ja tämä uusi autohan sitten on tämän miehesi uusi rakkauden kohde,joten turha kilpailla huomiosta sen kanssa. Mies hinkkaa ja puunaa mieluummin uutta kaunokaistaan kuin suo sinulle yhtä lämmintä katsetta. Turha yrittää hakea huomiota uudella kampauksella tai seksikkäillä alusvaatteilla, miehesi ei tule niitä huomaamaan. Ja turhaan isket sitä pakkelia naamaasi, keskity sinä siis vaan kuorimaan niitä pottuja!
Voit toki valittaa ystävättärillesi kun sinulla ei ole omaa-aikaa, tyydy siis vain valittamaan koska valittaminen ei muuta mitään, saat silti pitää “ihanan” miehesi. Jossain vaiheessa lopetat jopa valittamisen koska kukaan ei jaksa kuunnella sinua. Tyydyt kohtaloosi pikkuvaimona jonka tunteilla ei ole merkitystä.
Onko tuokaan nyt mistään kotoisin.. EI!

Yksinhuoltajuushan on poikkeuksetta synti, vaikka siippasi olisi tehnyt huorin ja löytänyt uuden naisen elämäänsä sinä aikana kun vielä olette yhteisen punkan jakaneet. Miestäsi ei kuitenkaan leimata miksikään. Lähdet miehesi luota lapset mukanasi. Leimaudut siis tässäkin tapauksessa.

Miksi meidät aina leimataan?!

Älkääkä ottako niin hemmetin tosissanne minun kirjoituksiani, nämä ovat VAIN minun mielipiteitäni, minun itseni havainnoimia asioita elämäni varrelta.